Tekstiiliopettajan yksi maaliskuinen viikko

Maanantai

Opetan Teuvalla kudontaa ja käsitöitä kolmella kurssilla. Maanantaina heti aamulla askartelimme koruja vetoketjuista. Ketjuja oli niin muovisia kuin metallisiakin, vanhoja ja uusia. Runsaista kirpputorilöydöistä koruja valmistuisi vaikka koko kylälle. Koruja ei ihan saatu valmiiksi ja niiden viimeistely jätettiin seuraavaan kertaan. Koristenappejakin niihin vielä kaivattiin.

Katsottiin myös kuinka ryppyhuivien hapsut olisi hyvä solmia ennen kuin ne maijataan. Maijaaminen tarkoittaa villahuivin viimeistelyä kuumalla höyryllä mehumaijassa, jolloin siihen saadaan pysyvät poimut. Poimut on tehty kutomalla loimeen parin sentin välein kalalankaa, jolla huivi vedetään kasaan.

Seuraavassa paikassa mittailtiin kaulahuiviloimen riittävyyttä. Loimi kyllä riittää ja voi olla, että siitä tulee sielä yksi lyhyt huivi. Täälläkin maijataan oletettavasti ensi kerralla. Talviloman aikana ahkera matonkutoja oli saanut mattonsa valmiiksi. Nyt otettiin se pois puista ja palautettiin loimen reunalangat takaisin loimen leveyteen. Lointa oli kavennettu, koska yksi matto oli tehty kapeampana.

Päivän viimeinen kudontakurssi olikin sitten Opintolan alakerrassa. Yksi kutoja loi pannunalusloimen varastoistaan löytämistä juuttilangoista. Ihasteltiin pajuista ja pellavasta kudottua parvekkeen seinämattoa ja otettiin vasta-alkajan eka matto pois puista. Uudet kutojat aloittivat loimiripsiliinan ja laudeliinan kutomista. Syksyllä luodusta laudeliinaloimesta oli jäänyt hiukan lankaa. Ehdotin, että niistä voisi luoda selänpesin-pesukinnasloimen. Pienen laskutoimituksen jälkeen saatiin selville, että langat riittäisivät seitsemän metrin loimeen. Eikä aikaakaan, kun loimi oli luotu vielä samana iltana.

Tiistai

Hämes-Havusessa aamu aloitettiin huovuttamalla. Loimen loppuun kurssilainen oli kutonut vanhoista villalangoista seinätekstiilin, jossa oli reunoilla helmipoimintaa. Hän halusi siihen keskelle elämänpuu aiheen. Pujottamalla sen tekeminen olisi ollut hankalaa, joten päädyimme huovutustekniikkaan. Huovutimme ruskeasta villasta levyn, josta leikataan puuaihe. Se kiinnitettiin neulahuovuttamalla kudottuun osaan. Saa nähdä mitä siitä tulee. Ennen en ole vastaavaa tehnyt enkä ohjannut.

Villoja oli niin paljon, että niistä saatiin vielä huovutettua istuinalusta. Sitä kuvioimme vielä valkoisella ja tummanruskealla villalla.

Nummikoskella iso tasoksilevitettävä poppanapeite, joka oli kudottu vanhoista lakanoista leikatusta kuteesta, oli tullut valmiiksi. Totesimme, että kyllä vaiva oli kannattanut ja työ oli mitä parasta kierrätystä. Ennen talvilomaa oli laitettu kalalangasta luotu verholoimi puihin ja nyt sitä oli jo kudottu parisen metriä. Poljenta oli tullut tutuksi, mutta kuteen kiristämistä piti vielä opetella, jotta reunasta tulisi kaunis.

Olen tehnyt monisteen, jossa on kutomiseen liittyviä niksejä ja ohjeita, joita olen talvenmittaan opettanut. Kertasimme niitä ja toivon, että niistä on hyötyä seuraavia loimia ja kankaita kudottaessa.

Ennen joulua laitoimme vihreän rakoloimen, jota kudotaan paperinarulla. Loimi sai niin suuren suosion, että kurssilaiset päättivät laittaa toisen samanlainen. Loimi luotiin kahdesta erivärisestä vihreästä langasta. Nyt loimi oli niisitty ja pistelty pirtaan. Säästönyörityspuiden polkusten sitominen kävi joutuisasti, tarvittiin vain kaksi nyöriä, koska sidoksena on palttina.

Illalla alkoi Virkataan klipsuista -kurssi. Pari viikkoa aikaisemmin olin pitänyt info-tilaisuuden, jossa kerroin klipsujen käsittelystä ennen kuin niitä voidaan käyttää sekä millaista lankaa, nauhaa ja virkkuukoukkua tarvitaan työskennellessä. Klipsuista eli tölkinavaamisrenkaista voidaan valmistaa erilaisilla tekniikoilla monenlaista – laukkuja, vöitä, koruja, vaatteita jne. Aloitin kurssin opettamalla kaksi erilaista tapaa yhdistää klipsuja virkkaamalla. Alunperin olin kuvitellut, että ehtisimme opetella vielä kolmannen yhdistämistavan, mutta siihen ei aika riittänyt. Seuraavalla kerralla sitten.

Virkkaaminen oli kurssilaisille tuttua, mutta se, että sai klipsut pysymään paikallaan ja ujutettua ne oikeaan väliin ja vielä oikein päin, ei sitten ollutkaan välttämättä kovin helppoa. Kurssilaisilla oli erivahvuisia ja erivärisiä lankoja ja olikin kiva tarkastella, miten erilaista jälkeä niistä syntyi. Seuraavalla kerralla opettelemme kukkien virkkaamista ja katsomme, mitä muuta niistä voi tehdä kuin rintakoruja.

Keskiviikko

Viime syksynä opiston Taidekoulussa alkoi taiteen perusopetusta yleisen oppimäärän mukaan antava käsityökoulu. Tänä ekana vuotena olemme tutustuneet käsityömateriaaleihin. Tänään aloitimme hiomalla vanerilevyn reunat pehmeiksi hiomapaperilla. Siitä tehdään MyllyMatti -pelilauta. Osalle peli on entuudestaan tuttu. Mielenkiintoista nähdä miten digiajan lapsilta pelaaminen tulee sujumaan ihan face to face itse suunnittelemalla pelilaudalla ja pelinappuloilla. Väri väriltä pelilauta alkoi hahmottua vesiväreillä maalaten.

Torstaina

Puolenpäivän aikaan soi kännykkä ja illan kudonta ja käsityökurssilaiset halusivat muuttaa edellisellä kerralla sovittua illan aihetta - kahvipussit pitäisi saada kasseiksi. Käyhän se – sitten vaan muukaan leikkuualusta, mattoveitsi, viivotin, sukkapuikot, grillaustikkuja ja pyykkipoikia. Kolme oppituntia vierähti neljäksi, kun kaksitoista kahvipussia otettiin käsittelyyn. Niistä saatiin kolmeen erilaiseen kassiin ensimmäiset ruudut. Yhdelle tuli valkoinen, toiselle keltainen ja kolmannelle punainen ruutu. Kotitehtäväksi tuli kolmentoista samanlaisen ruudun punominen seuraavan viikon kokoontumista varten. Ei mikään pieni työ, pussejakin porukka tarvitsee yhteensä 164.

Lauantai

Isojoella on monta vuotta toivottu kahvipussikassikurssia. Tänä vuonna se voitiin vihdoin toteuttaa kahden lauantain kurssina. Juhla mokka, Kulta Katriina, Rainbow pussit oli pesty ja pohjasaumat avattu ohjeen mukaan. Tällä kertaa panostettiin omanlaisen kassin tekemiseen. Pusseista leikattiin eri kohdista suikaleita, jotka ensin taiteltiin kolmeen osaan. Osia eritavalla kääntämällä ja yhdistämällä saatiin mieluiset ensimmäiset ruudut punottua.

Parin ensimmäisen tunnin aikana epätoivo meinasi iskeä – ei tästä tule mitään. Kerroin kurssilaisille, että ekan kerran tavoitteena onkin saada aikaiseksi vain pari ensimmäistä ruutua. Seuraavat ruudut punoo nopeasti, kun on valmis malli edessä. Tätä paloista koottavaa kassitekniikkaa kutsutaan ruututekniikaksi ja myös Kittilä tekniikaksi. Tarina kertoo, että kittiläläinen mies on sen keksinyt. Kahden viikon päästä olisi seuraava kokoontuminen ja silloin pitäisi olla valmiina 14 ruutua, jotta voidaan koota ruuduista kassi ja pujottaa kantohihnat ja yläreunan naru.

Lauantai-iltapäivä olikin jo pitkällä, kun taas yksi antoisa tekstiilityöopettajan työviikko oli takana. On mukava opettaa innostuneille ja taitaville kurssilaisille uusia ja vanhoja kädentaitoja.