Kansallispukuja ja feresejä, osa 1

Tulevan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden innoittamana opetusohjelmaan laitettiin kansallipukujen ja feresien ompelukurssi. Yhtään en osannut arvat, tuleeko kurssille osallistujia ja mitä he haluavat tehdä. Ilokseni kurssi saatiin käyntiin ja hyvin monenlaisia ompeluksia on tehty. Uusi kurssi alkaa myös keväällä, joten kannattaa katsoa missä kunnossa mahdollinen oma puku on tai tulisitko ompelemaan feresiä, josta kerron enemmän seuraavassa blogikirjoituksessa.

Vanhan korjaamista

Kahdella kurssilaisella oli ajatuksena valmistaa puku ihan alusta alkaen. Koska niin isoon urakkaan menisi varmasti useampi vuosi, varsinkin, jos puvun ompelisi perinteiseen tapaan eli ihan kokonaan käsin, ehdotin, että kävisivät katsomassa Tori.fi:ssä, minkälaisia pukuja siellä on tarjolla. Siellä on nimittäin myynnissä hämmästyttävän paljon eri puolelta Suomea olevia pukuja. Hintakaan ei aina päätä huimaa, kun vertaa ihan uuden puvun jo pelkkiin materiaaleihin.

Kumpikin heistä löysi näin sopivat puvut tosin niitä pitää vähän korjata. Alavuden puvun liiviä pienennettiin ja hameeseen saatiin lisäpituutta purkamalla helmakäänne. Liivin soljet saivat uuden kiillon ikivanhalla metallinkiillotusaineella Sampolla.  Puvun mukana ollut pusero oli jo niin hapero ja kulunut, että sitä ei kannattanut enää korjata.

Puserokankaan hankinta ei sitten heti onnistunutkaan, koska kansallispukumateriaaleja välittänyt Vuorelma oli mennyt konkurssiin viime vuoden loppupuolella. Tämän vuoden kesällä Suomen perinnetekstiilit niminen firma jatkoi Vuorelman työtä. Kaikkia materiaaleja ei tietenkään ole vielä saataville ja mekin jouduimme odottamaan puserokangasta marraskuuhun asti. 

Haastava tykkimyssy

Kurssilaisen äiti oli kirjonut kaikille tyttärilleen Jalasjärven puvun tykkimyssyn tyllipitsit. Osalle hän oli ehtinyt myös kirjoa silkit ja valmistaa myssyt. Jalasjärven puvun päähineessä voi käyttää joko punaista, vaaleanpunaista tai mustaa silkkiä. Kurssilaiseni halusi valmistaa mustan myssyn. Suomenruotsalaisia kansallispukuja ja niihin tarvikkeita välittää Föreningen Brage. Sieltä tilasimme silkin ja silkkiset kirjontalangat. Mallin kirjomukseen saimme Jalasjärven kansalaisopistossa monta vuotta kansallispukujen ompelua ohjanneelta opettajalta. 

Ketjusilmukka poikineen on jo kirjottu ja seuraavaksi onkin vuorossa kurssilaisen äidin itse valmistaman kopan päällystäminen villavatiinilla ja sitten silkillä. Monta pientä työvaihetta on vielä edessä ennen kuin myös tyllipitsi on saatu kiinnitettyä.

Mistä liiviin kaavat?

Etelä-Pohjanmaan naisten puvun liivin kankaat olivat olemassa, mutta mistä ohjeet ja kaavat? No ne löytyivät hyvinkin läheltä. Taito Etelä-Pohjanmaa välittää tämän puvun tarvikkeita ja sieltä saimme myös kaavat ja ohjeen. Ohje oli kyllä niin puutteellinen, että vuorin kappaleet eivät millään meinanneet löytää oikea paikkaa. Liivin ompelija sen kuitenkin hoksasi ihan itse aikansa niitä kotonaan pyöriteltyään.

Kaukolan pukujen korjaamista

Äidiltä perintönä saatu puku on ollut kovassa käytössä ja suurin osa laskoksista oli kadonnut.  Päädyimme siihen, että emme edes yritä laskostaa pukua uudestaan, koska ainakaan vetopoimutus ei pomsisidoksiseen kankaaseen onnistuisi. Kangas pestiin ja laskostettiin vyötäröltä sopivaksi.

Toisen puvun liivin istuvuutta korjattiin ja siinä yhteydessä kaula-aukon säämiskänauha piti purkaa ja uusia, koska se oli liian lyhyt. Kansallispukukonsultti Taina Kankaan varastoista löytyi vielä pätkä tähän tarkoitukseen sopivaa säämiskää. Mistään muualta sitä ei kuulemma saakkaan. 

Punaiseen siksak-kirjontaan käytettiin Nalle-lankaa, josta poistettiin yksi säie.