Kassillinen kankaita, hohtimet....

 ….liimakangasta, vetoketjuja, ruuvimeisseli tai piikki, ompelulankaa, sakset, nuppineuloja, liima, metallikehyksiä, mittanauha, vetoketjuja, nappeja, nauhoja, paperinarua jne. Aika paljon tarvitaan kaikenlaisia tarvikkeita, kun osallistuu opiston nuppilukkokukkarokurssille.

Heti aluksi tuli eteen suuri ongelma. Oli vaikea päättää, mistä kauniista kankaasta tekisin ensimmäisen kehyskukkaron. Vanha viisautta noudattaen en valinnut sitä kauneinta kangasta, koska ekasta työstä useimmiten tulee harjoituskappale. Niin tapahtui nytkin.

Ei suurpiirteiselle 
Kehyskukkaron ompelu vaatii tarkkuutta, se on millipeliä. Työvaiheita on myös monia ja ompelu oli syytä tehdä tietyssä järjestyksessä. Ensin leikataan pääli- ja vuorikangas, silitetään liimakangas päälliseen, ommellaan päällinen ja vuori pusseiksi ja kiinnitetään ne yläreunoista yhteen. Sitten käännetään työ, jos on muistettu jättää vuoriin kääntöaukko, ommellaan yläreunaan suoraommel, ommellaan paperinaru yläreunaan siksakilla, leikataan ylimääräinen naru ym. langanpätkät pois, sovitetaan työ kehykseen ja ommellaan kääntöaukko kiinni, jos työ on mitoiltaan kehyksiin sopiva.

Tällaiselta näytti tuplalukkokukkaron aihio, kun se oli ommeltu ja käännetty. Valmiina siinä on kaksi erillistä osaa esim. rahoille ja puhelimelle sekä salalokero.

Seuraavaksi päästäänkin liimausvaiheeseen. Levitetään liimaa, odotetaan viisi minuuttia, työnnetään kukkaropussin yläreuna kehysuraan piikillä tai ruuvimeisselillä, odotetaan puolituntia, puristetaan kehystä pehmustetuilla hohtimilla, levitetään toiseen kehyspuolikkaaseen liimaa, odotetaan viisi minuuttia jne.

Mielenkiintoista, mutta hidasta 
Kukkaron kehyksiä oli monta erilaista ja kaikissa niissä oli omat niksinsä ompelussa ja myös kankaan valinnassa. Eräs kurssilainen huokaili, että oli vaikea saada kiva kohta suurikuvioisesta kankaasta ja toinen oli tyytyväinen lopputulokseen, vaikka kangas oli ennen ompelua tuntunut tylsältä. Itse ompelin ison laukun, jossa käytin pienikukallista kangasta. Siitä kankaasta olin kauan sitten ommellut farkkuasun, joka oli ollut lemppariasuni monta vuotta.

Kurssilla virisi idea, että olisi kiva kokoontua yhdessä jatkamaan kukkaroiden ompelua. Keskusteltiin myös vanhasta ompeluseura perinteestä. Kotona ompelutöihin ryhtyminen vaatii usein monenlaista järjestelyä ja työpisteen raivaamista. Mietin tässä, että jospa ensi syksynä olisi vaikka kerran kuussa ompelulauantai, jolloin ommeltaisiin laukkuja, pussukoita, kukkaroita tai niitä puolivalmiita käsitöitä. Tulisitko sinä sellaiselle kurssille?