Taide ja taito

Kansalaisopisto ja paikallisuus

Kansalaisopistojen valtionosuuslainsäädäntö muuttui 1960-luvun alussa ja mahdollisti vapaan sivistystyön yhä useammissa ja pienemmissä kunnissa. Opistojen määrä oli enimmillään lähes 300. Silloin paikallisuus ja lähipalvelut olivat arkea kaikessa yhteiskunnan toiminnassa. Lähikaupat olivat tosi lähikauppoja ja niitä oli kylilläkin, samoin kuin pankkeja ja posteja.

Kyläkouluilla oli oppilaita paljon. Koulujen opettajat asuivat koululla ”kansankynttilöinä”.

Kansalaisopistot löysivät pian paikkansa ja ne kiinnostivat niin kuntalaisia kuin sanomalehdistöäkin. Paikallislehdet olivat noihin aikoihin muuttumassa pelkkien virallisten ilmoitusten ja kauppojen mainosten alustoista toimitetuiksi paikallislukemistoiksi. 1960-luvun paikallislehden toimittaja eli mukana muutoksessa. Ylipäätään lehtiin tuli toimittajia, ei vain avustajia tai kirjeenvaihtajia.

Toimittajien käypä uutishankintatapa oli lukea lehden ilmoituskonttoriin julkaistaviksi tuodut ilmoitukset ja poimia sieltä jutun aiheita. Kun kansalaisopistoihin perustettiin mitä erikoisimpia ”piirejä” ja opistot käyttivät niistä tiedottamiseen lähes pelkästään lehti-ilmoittelua, niistä kerrottiin myös lehtien toimitetuilla sivuilla. Jokasyksyisten, usein rehtorin ja kanslistin kuvalla varustettujen opistojen käynnistyskuulumisten lisäksi kuntalaiset saivat lukea lehdistä myös meneillään olevista opetusryhmistä, joiden toiminta osoitti kansalaisten harrastuneisuutta.

Paikallislehdillä ja kansalaisopistoilla on ollut ja on paljon yhteistä. Ne suuntaavat molemmat tarjontansa ensisijaisesti lähialueelle. Kumpikin tarjoaa tietoa ja ajankulua.

Monilla paikkakunnilla paikallislehti tuki uutta sivistystyötä runsaiden lehtijuttujen ja jopa maksuttomien opistopalstojen avulla. Tällaisissa lehdissä paikallislehden journalistiseen toimintafilosofiaan kuuluu kansansivistyksen edistäminen. Tämän kirjoittaja aloitti opistouransa juuri tällaisen paikallislehden levikkialueen kansalaisopistossa.

2000-luvun alun vaiheilta useimmat kansalaisopistot siirtyivät omassa tiedottamisessaan ja opetuksen markkinoinnissa monikanavaiseen kauteen. Opistot julkaisevat nykyään niin painettuja ohjelmia kuin lehti-ilmoituksia, mutta ennen muuta käyttävät sähköisiä alustoja, kuten Internetiä ja sosiaalista mediaa omasta opetuksestaan tiedottaessaan.

Kansalaisopistojen vähentyneestä lehti-ilmoittelusta huolimatta paikallisesta sivistystyöstä kiinnostuneet paikallislehdet löytävät suurta lukijajoukkoa koskettavia aiheita opistojen uudistuvasta tarjonnasta.

Tänä syksynä on julkaistu Suomen paikallislehdissä useista paikallisista kansalaisopistoista useampia innostuneita ja innostavia juttuja.

Eikä vähiten siksi, että monessa opistossa on juuri sivuutettu 50 vuoden merkkipaalu, kuten Kauhajoellakin.