15.12.2014

Syksyn kädentaitokurssien satoa

Kun laaditaan opiston opetussuunnitelmaa, olisi hyvä jos omistaisi kristallipallon tai omaisi ennustajaeukon lahjoja. Omien mieltymysten tarjoamisella voi mennä pahasti pieleen tai sitten ei. Jonkin verran kurssilaisilta tulee kurssitoiveita, joita parhaamme mukaan yritämme täyttää. Haastavinta on kuitenkin saada kursseille uusia henkilöitä, joille kansalaisopisto opiskelun mahdollisuudet ovat vielä tuntemattomia.

Iloisia yllätyksiä

Luulin, että kaikki osaavat virkata ja ovat jo virkanneet matonkuteesta mattoja sekä pieniä ja isoja koreja eri käyttötarkoituksiin. Mutta näinpä ei ollutkaan. Päiväkurssi keräsi innokkaita virkkaajia, jotka kertoivat kuluneen vuosia, kun ovat viimeksi tarttuneet koukkuun. Silloin oli tehty ohuesta langasta lakanan ym. pitsejä. Oli mukava kokea kurssilaisten onnistumisen iloa ja nähdä kun koreja ja pyöreitä ja suorakaiteen muotoisia mattoja alkoi valmistua paksusta kuteesta isolla koukulla.

Nypläys on koukuttava ja vaativa käsityön ala

Voiko olla tekstiilityön opettaja, jos ei osaa nyplätä? Näköjään voi, kun opistolla on taitava, nypläykseen erikoistunut opettaja. Syksyllä aloitettiin kokonaan nypläyksen alittelijoille tarkoitetulla kurssilla. Syyslomaan asti he opettelivat perusasioita, lyöntejä ja nimistöä. Syysloman jälkeen melkein kaikki rohkaistuivat jatkamaan isommassa ryhmässä, jossa on mukana pitkään nypläystä harrastaneita taitureita. Toisaalta on hyvä, että ryhmässä on eritasoisia kurssilaisia. Mutta voi myös käydä niin, että aloittelijan kynnys uuden harrastuksen aloittamiseen konkareiden kanssa, voi olla liian korkea.



Kangaspuiden hurmaa

Monet sanovat, että sitten kun he jäävät eläkkeelle, he alkavat harrastamaan kankaankudontaa.  Tämä haave toteutui useamman kohdalla tänä syksynä kankaankudonnan alkeiskurssilla. Jotta pääsee toteuttamaan sitä mieleisintä vaihetta eli heittämään sukkulaa viriöön ja näkemään valmiin kankaan synnyn, pitää tehdä monta joskus pitkäpiimäistäkin työvaihetta. Syksy oli jo pitkällä, kun siihen vaiheeseen kurssilaiset pääsivät. Voi sitä innostuksen paloa ja oman työn ihailua. Siinä tunsi opettajakin olevansa oikealla alalla ja kerrassaan tyytyväinen kurssilaisten ihka ensimmäisiin mattoihin. 

Kurssilla otettiin myös opiston historian ensimmäiset kudontaselfiet! Niin ainakin luulen.

Tästä se alkaa - kiikkalaisen maton kutominen.
Yli kaiken tykkään matoista, jotka on kudottu vanhoista vaatteista, verhoista, lakanoista jne. leikatuista kuteista. Aivan huippuihania kiikkalaisia mattoja syntyi Hämes-Havusen kudontakurssilla. Hieman etukäteistyötä kuteiden järjestäminen tosin vaatii, mutta kutominen onkin sitten helppoa ja koko maton mallikerrat ovat prikulleen samanlaisia.
Eilan valmis matto





Kirjat uusiokäyttöön

Vanhoista kirjoista on tullut ongelmajätettä. Kirpputoreillakin ne liikkuvat huonosti ja monet eivät niitä ota edes myyntiin. Ehkä juuri tästä johtuen maailmalla on uusi trendi ”altered books” vapaasti suomennettuna kirjatuunaus. Alkuvuonna kurikkalainen Eija Pöyry kävi pitämässä  viikonloppukurssin, jossa osallistujia oli Helsingistä asti. Kurssilla tehtiin  laukkuja ja rasioita sekä taiteiltiin ja koristeltiin kirjoja.



















Kirjat sopivat erinomaisesti myös jouluaskarteluun. Kursseilla Kauhajoella ja Karijoella niistä taiteltiin kuusia, enkeleitä ja joulukorttitelineitä. Pelkistä kirjan lehdistä saa kivaa materiaalia kortteihin ja pieniin koristeisiin.



Lopuksi arvoitus: Mitä nämä ovat?
Vastaus:  Ne ovat macaron-kukkaroita, joita ommeltiin
 laukkuja, kukkaroita, pussukoita -kurssilla.
Nimi tulee macaron leivoksista.
Halkaisija noin 5 cm. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti